Vireystilan säätely – mitä se on ja miten vireystilaan voi vaikuttaa?

Vireystila vaihtelee päivän aikana jatkuvasti. Aamulla saatamme tarvita hieman apua käynnistymiseen, työpisteen ääressä keskittymiseen, lounaan jälkeiseen uuvahdukseen ja illalla taas kierrosten laskemiseen.

Vireystilan säätely tarkoittaa yksinkertaisimmillaan sitä, että opimme huomaamaan mitä meissä tapahtuu ja tarvittaessa vaikuttamaan omaan oloomme.

Aina tavoitteena ei ole rauhoittuminen. Joskus tarvitsemme lisää energiaa, joskus keskittymistä, joskus lepoa – ja joskus voi olla parasta olla yrittämättä muuttaa oloa lainkaan.

Oma vireystila vaikuttaa siihen, miten jaksamme keskittyä, kuinka reagoimme ympärillämme tapahtuviin asioihin, miten siedämme painetta ja millaiselta tekeminen tuntuu. Vireystilan säätely onkin paljon muuta kuin vain stressaantuneen kehon rauhoittamista.

Tässä artikkelissa pohditaan vireystilan säätelyä ennen kaikkea käytännön kautta: miten vireystilaa voi oppia tunnistamaan ja millä tavoin siihen voi vaikuttaa.

Sopiva vireystila riippuu siitä, mitä olet tekemässä

Ajatellaan vaikka aivan tavallista työpäivää.

Tarkkaa keskittymistä vaativan tekstin kirjoittaminen tarvitsee erilaista virittymistä kuin ideointi, palaveri, lounastauko tai työpäivästä irrottautuminen.

Luovuutta vaativassa työssä tarvitaan riittävästi energiaa siihen, että ajatuksia syntyy ja työ etenee. Samalla tarvitaan väljyyttä: jos vire nousee liian korkealle, saatamme alkaa arvioida, ratkaista ja tehdä johtopäätöksiä nopeammin kuin olisi hyödyllistä.

Itselläni yksi ensimmäisistä korkean vireen merkeistä on se, etten malta kuunnella toista ihmistä loppuun. Olen jo vastaamassa ennen kuin kysymys on edes valmis.

Ajatuksia syntyy enemmän. Puhun enemmän. Ja yhtäkkiä mielessäni on yhden asian sijaan seitsemän mahdollista projektia, joihin voisin lähteä.

Työpäivän tavoite ei ole ylläpitää yhtä “optimaalista vireystilaa”, vaan pystyä muuttamaan omaa virittymistä tehtävän ja tilanteen mukana.

Ylivireys, alivireys ja vireystilan sietoikkuna

Omissa terapiaopinnoissani omaksuin vireystilan säätelyyn liittyviä työkaluja erityisesti traumaterapeuttisesta viitekehyksestä.

Traumaterapiassa käytetään hyödyksi vireystilan sietoikkunan käsitettä. Ajatuksena on, että ihmisellä on alue, jolla vireys mahdollistaa esimerkiksi ajattelun, oppimisen, yhteyden ja tarkoituksenmukaisen toiminnan. Sen ulkopuolella puhutaan yli- ja alivireydestä.

Vireystilan sietoikkuna voi olla erittäin käyttökelpoinen tapa hahmottaa omaa kokemusta. Sage Journals.

Autonominen hermosto vastaa monista kehon tahdosta riippumattomista toiminnoista ja osallistuu myös vireystilan säätelyyn. Sen sympaattista ja parasympaattista haaraa kuvataan usein kaasuna ja jarruna: sympaattinen toiminta yhdistyy kehon aktivoitumiseen ja parasympaattinen rauhoittumiseen ja palautumiseen.

Kaasu ja jarru ovat minusta käyttökelpoinen mielikuva, kunhan muistamme, että todellisuudessa kehossa voi tapahtua monta asiaa yhtä aikaa. Sympaattinen ja parasympaattinen aktiivisuus eivät ole vain yhden säätimen vastakkaisia päitä, vaan niiden aktiivisuus voi kasvaa tai vähentyä toisistaan riippumatta . [PubMed]

Tämä voi auttaa ymmärtämään sitäkin, miksi oma olo ei aina sovi siististi yli- tai alivireyden lokeroon. Keho voi esimerkiksi tuntua raskaalta ja passiiviselta samaan aikaan, kun ajatukset käyvät kierroksilla.

Vaikka fysiologisesti autonominen hermosto ei toimisikaan janana, jonka yhdessä päässä olisi sympaattinen ja toisessa parasympaattinen toiminta, yli- ja alivireyden käsitteet ovat hyödyksi ennen kaikkea oman toimintakyvyn hahmottamisen apuna.

Olennaisinta vireystilan säätelyssä ei siis ole osata määritellä tarkasti, mitä hermostossa juuri nyt tapahtuu, vaan oppia huomaamaan omaa oloa ja kokeilemaan rohkeasti keinoja vaikuttaa siihen

Vireystilan säätely kehon ja liikkeen avulla

Vireystilan säätelystä puhuttaessa huomio menee helposti rauhoittumiseen: Hengitä hitaammin. Istu alas. Rentoudu.

Kävely, ravistelu, liikkuvuus, rytminen liike tai muutama palauttava tai aktivoiva liike voivat muuttaa kokemusta aivan eri tavalla kuin paikalleen jääminen.

Kirjoitin tästä tarkemmin artikkelissa Aina ei tarvitse levätä – myös liike auttaa palautumisessa ja vireystilan säätelyssä. Siinä pohdin erityisesti niitä hetkiä, jolloin olo tuntuu väsyneeltä ja tahmealta, vaikka keho ei oikeastaan pyydä nukkumaan.

Joskus tarvitsemme pehmeää ja rauhallista liikettä. Joskus vähän enemmän energiaa. Joskus hengitystä, joskus liikkuvuutta, joskus voimaa.

Seuraava ajatus on minusta ehkä yksi kiinnostavimmista näkökulmista vireystilan säätelyyn: tavoitteena ei olekaan vain laskea tai nostaa kierroksia, vaan löytää tapa olla samanaikaisesti aktiivinen ja rento.

Aktiivisuus ja rauhoittuminen eivät siis ole toistensa vastakohtia, vaan voivat tapahtua yhtä aikaa. Kun tätä pysähtyy hetkeksi miettimään, ollaankin itse asiassa taidon ääressä, joka on monelle meistä arjessa tärkeää.

Kehonhuollon kirjastosta löytyvät Asahi-tunnit ovat hyvä väylä tämän taidon kehittämiseen. Asahissa kehoa aktivoiva liike yhdistyy rauhalliseen hengitykseen ja rentouteen. Harjoituksessa pyritään tasapainottamaan sympaattisen ja parasympaattisen hermoston toimintaa sen sijaan, että tavoitteena olisi pelkästään rauhoittuminen.

Olen kirjoittanut Asahi-terveysliikunnasta myös oman artikkelin.

Kehonhuollon kirjasto ei siis ole vain kokoelma liikkeitä, joilla keho korjataan. Korjaamisajattelun ja ”viisi liikettä tähän vaivaan” -pikaratkaisujen sijaan usein olennaisempaa on oppia samalla havainnoimaan, mitä keho nyt tarvitsee ja mitä kehossa tapahtuu, kun teen jotakin.

Hengitys reittinä vireystilan säätelyyn

Hengitys tapahtuu meissä koko ajan automaattisesti, mutta voimme myös vaikuttaa siihen tietoisesti.

Hengityksen rytmi muuttuu vireystilan mukana. Kiireessä, jännityksessä tai fyysisessä rasituksessa hengitys voi nopeutua. Levossa se yleensä rauhoittuu.

Yhteys toimii myös toisin päin: hengityksen säätelyllä voi vaikuttaa fysiologiseen tilaan.

Hengityksen yhteys autonomisen hermoston toimintaan on kiinnostavaa siksi, että hengitys toimii sekä automaattisesti että tahdonalaisesti. Meidän ei tarvitse muistaa hengittää, mutta voimme halutessamme muuttaa hengityksen rytmiä ja syvyyttä.

Hengitys vaikuttaa myös sydämen sykkeeseen. Sisäänhengityksen aikana syke tavallisesti hieman kiihtyy ja uloshengityksen aikana hidastuu. Tätä luonnollista vaihtelua kutsutaan respiratoriseksi sinusarytmiaksi. Rauhallinen hengitys voi voimistaa tätä hengityksen ja sydämen rytmien välistä vuorovaikutusta.

Erityisesti rauhalliseen hengitykseen ja pidempään uloshengitykseen liitetään usein parasympaattisen (palauttavan) aktiivisuuden lisääntyminen. Hengitys vaikuttaa osana kokonaisuutta, jossa ovat mukana muun muassa sydämen ja verenkierron säätely sekä vagushermon välittämät yhteydet.

Hengityksen ei kuitenkaan tarvitse olla vain “rauhoittumistyökalu”. Sisäänhengitykseen nimittäin liittyy luontaisesti kehoa aktivoivampi vaihe: syke tavallisesti hieman kiihtyy sisäänhengityksen aikana.

Hengityksen rytmillä voidaan leikitellä tilanteen mukaan. Rauhallinen hengitys ja uloshengityksen pidentäminen voivat tukea rauhoittumista, kun taas sisäänhengityksen korostaminen ja hieman aktiivisempi hengitys voivat virkistää ja nostaa virettä.

Latinan kielen sisäänhengitystä tarkoittava sana inspirare kuvaa hyvin tätä ilmiötä. Sisäänhengitys lataa meitä kohti toimintaa. Sisäänhengityksellä keho laajenee ja valmistautuu seuraavaan hetkeen.

Vireystilan säätelyn kannalta tärkeintä ei ole hengittää täydellisellä tavalla, vaan huomata: Miten hengitän juuri nyt?

Ajatusten vaikutus vireystilaan

Keholle voi olla haastavaa erottaa, tapahtuuko ajatuksissamme pyörivä asia juuri nyt vai vasta huomenna tai vuoden päästä. Samoin pelkkä huolesta nouseva mielikuva voi saada kehossa aikaan hyvin todellisen reaktion, vaikka mitään uhkaavaa ei juuri sillä hetkellä tapahtuisi.

Sama voi tapahtua myös paljon pidemmällä aikavälillä. Saatamme pyörittää mielessämme kuukausia tai jopa vuosia samoja ajatuskeloja: Olenko tehnyt elämässäni oikeita valintoja? Mitä jos jotain tapahtuu? Pitäisikö minun erota? Olenko huono äiti? Vaikka emme juuri tällä hetkellä voisi ratkaista näitä kysymyksiä, ajatukset voivat yhä uudestaan virittää kehon hetkessä korkean stressin tilaan.

Lohdullista on, että voimme oppia havainnoimaan myös ajatuksia tuomitsematta niitä, sekä oppia erottamaan, mikä ajatus nousee tästä ja nyt ja mikä on sellaista, mikä ei palvele meitä. Jos toistuva huoli tai negatiivinen ajatuskehä ei ole tässä hetkessä ajankohtainen emmekä ole todella valmiita nyt toimimaan, riittää että havaitsemme ajatuksen. Huomion voi sen jälkeen suunnata muualle.

Vireystilan säätely ja huomion rajaaminen

Kaikkeen, mitä huomaamme, ei tarvitse reagoida toiminnalla tai nopeita johtopäätöksiä tekemällä.

Ajattelen huomiota vähän kuin kameran linssinä. Voimme suunnata linssiä eri asioihin ja tarvittaessa zoomata sitä pienemmälle tai laajemmalle alueelle.

Jos pää yrittää nyt säntäillä liian moneen suuntaan, ajatuksia ei kannata rauhoittaa ajattelemalla vielä vähän enemmän. Käsky “älä ajattele tuota” harvoin toimii. Sen sijaan:

Rajaa.

Klassikkovertaus anna apinalle banaani on kaikessa humoristisuudessaan osuva. Ajatuksia on vaikea sammuttaa, mutta ne voi pitää työllistettynä antamalla niille yhden rajatun tehtävän kerrallaan. Huomion voi suunnata tietoisesti johonkin riittävän yksinkertaiseen ja neutraaliin asiaan.

Voit rajata huomiotasi kehon havainnointiin: esimerkiksi tuntea jalkojesi kosketuksen lattiaan, aistia hengityksen liikkeen tai vaihtoehtoisesti keskittää havainnot ulkoiseen maailmaan: kuunnella yksittäistä ääntä tai koko äänimaisemaa. Katsella ympärillesi ja nimetä neutraalisti asioita, joita näet.

Huomion suuntaaminen on taito, joka vahvistuu harjoittelemalla. Kun oman huomion liikkeitä oppii tunnistamaan, sitä on helpompi myös tietoisesti suunnata silloin, kun oma vireystila sitä kaipaa.

Huomion suuntaamista voi harjoitella Keho on koti – Kehonhuollon kirjastossa. Monissa hengitys-, läsnäolo- ja kehotietoisuusharjoituksissa huomio suunnataan vuorotellen esimerkiksi hengitykseen, kehon tuntemuksiin, liikkeeseen tai ympäristöön.

Myös ohjaamissani perinteisemmissä kehonhuollon harjoituksissa näkyy se, että samalla harjoittelemme taitoa huomata, mitä kehossa tapahtuu.

Vireystilan säätelyn ja kontrolloinnin ero

Entisenä kontrollifriikkinä, minusta on hiljalleen kasvanut tietoinen itsesäätelijä.

Säätely eroaa kontrolloinnista siinä, että säätelyssä on mukana tietoinen havainnointi.

Voin haluta vaikuttaa omaan tilaani ja tehdä sen eteen jotakin, mutta samalla kuuntelen, mitä tapahtuu kehossa ja ympärilläni. Jos valitsemani toiminta ei palvelekaan minua, voin muuttaa suuntaa.

Kontrollissa sisäinen tavoite voi mennä sokeasti havaintojen edelle.

Jos olet ennalta päättänyt, mitä pitäisi tapahtua, alat joskus pakottaa itseäsi – tai jopa ympäristöäsi – siihen suuntaan. Silloin et ehkä enää huomaa, että tilanne on jo muuttunut.

Säätelyssä on mukana myös hyväksyminen. Ei ole tarkoituksenmukaista poistaa kaikkia voimakkaita tunteita, pitää itseämme koko ajan rauhallisina tai saada kehoa käyttäytymään haluamallamme tavalla.

Vireystilan säätelyn tavoite ei ole täydellinen kontrolli. Olennaisempaa on joustavuus.

Kyky huomata.

Kyky vastaanottaa uutta tietoa.

Ja kyky tarvittaessa vaihtaa suuntaa.

Aina ei tarvitse säädellä itse – kanssasäätely

Tietoinen, aktiivinen säätely on ollut minulle eräänlainen turvaverkko, joka on mahdollistanut monenlaisten tilanteiden ja tehtävien kohtaamisen niin sandwich vaiheen arjessa pienten lasten ja aiemmasta sukupolvesta huolehtimisen keskellä kuin oopperalavalla Italiassa.

Sopivaa vireystilaa ja rytmiä ei kuitenkaan tarvitse osata löytää itse, ja säätelystäkin voi olla lomalla.

Kasvuympäristömme vaikuttaa siihen, miten opimme säätelemään oloamme ja tunteitamme. Kun lapsi saa riittävästi hyväksyvää ja kannattelevaa tukea, myös omat säätelytaidot vähitellen vahvistuvat.

Moni vanhempi kantaa kuitenkin mukanaan aiempien sukupolvien pärjäämistaakkaa tai lapsiperhearjen kuormitusta.

Lohdullista on, että voimme opetella säätelyä ja saada korjaavia kanssasäätelyn kokemuksia myös aikuisena.

Musiikki tai ryhmäliikuntatunti on tästä hieno esimerkki. Kun kuuntelemme musiikkia tai seuraamme ohjaajaa, joku toinen on jo antanut meille rytmin, tempon, dynamiikan ja rakenteen. Voimme antaa oman kehomme liittyä siihen.

Itselleni vapaudentunnetta antaa myös tanssilava. Tangon pyörteissä saan laittaa kontrollin narikkaan ja päästää irti kaikista langoista, joita arjessa pitelen. KUN toinen osaa viedä ja häneen voi luottaa, minun ei tarvitse tietää, mihin olemme menossa.

Voin aistia ja seurata kadottamatta kuitenkaan omaa toimijuuttani. Päinvastoin seuraaminen vaatii jatkuvaa yhteyttä omaan kehoon, toiseen ihmiseen, ympäristöön, musiikkiin ja siihen, mitä välillämme tapahtuu.

Kanssasäätelyssä onkin minusta olennaista se, että voimme säilyttää yhteyden itseemme samalla, kun olemme yhteydessä toiseen.

Sama pätee Kehonhuollon kirjaston harjoituksia tehdessä. Valmiin harjoitusvideon ääressä sinun ei tarvitse suunnitella seuraavaa liikettä tai laskea toistoja. Voit liittyä valmiiseen rytmiin ja laskeutua tarjoamaani turvalliseen tilaan.

Myös harjoituksia valitessa voi halutessaan pitää lomaa päätöksistä, ja yksinkertaisesti kokeilla parin viikon välein vaihtuvia suosituksia. Ei tarvitse tietää täydellisesti, mitä tänään tarvitset.

Vireystilan säätely on taitoa virittyä tilanteeseen tarkoituksenmukaisesti

Vireystilan säätely ei tarkoita, että meidän pitäisi jatkuvasti tarkkailla, käymmekö liian kovilla vai liian matalilla kierroksilla. Vireystilan muuttuminen ja vaihtelu päivän mittaan kuuluu asiaan.

Tärkeämpää on oppia kysymään itseltä:

“Mitä huomaan itsessäni juuri nyt – ja millainen virittyminen palvelisi sitä, mitä olen tekemässä?”

Tarvitsemme erilaista vireystilaa nukkuessamme, työskennellessämme, liikkuessamme, luovassa tekemisessä, esiintyessämme ja ollessamme toisten ihmisten kanssa.

Mitä minussa tapahtuu juuri nyt? Mihin huomioni on suuntautunut? Auttaisiko minua tässä hetkessä rauhoittuminen, aktivaatio, huomion rajaaminen tai laajentaminen, liike tai ehkä liittyminen jonkun toisen tarjoamaan rytmiin?

Vireystilan säätely ei ole yhden säätimen kääntämistä. Se on joustavuutta suhteessa omaan kehoon, ajatuksiin, tunteisiin ja ympäröivään maailmaan.

Harjoittele vireystilan säätelyä kehon kautta

Keho on koti – Kehonhuollon kirjastossa sinun ei tarvitse löytää yhtä oikeaa tapaa huoltaa kehoasi.

Kirjastossa on yli 100 ohjattua harjoitusta: Asahia, liikkuvuutta ja kehonhuoltoa, joogaa, pilatesta, hengitystä ja läsnäoloa, voimaa sekä sykettä nostavaa liikettä.

Voit valita harjoituksen sen mukaan, mitä juuri nyt kaipaat – tai napata ensimmäisen ajankohtaisen suosituksen ja antaa kehon kertoa harjoituksen aikana lisää.

Tutustu rauhassa – ota käyttöösi sen verran kuin arkeesi sopii

💬 Mistä merkeistä sinä huomaat oman vireystilasi muuttuvan? Entä mikä auttaa sinua, kun kaipaat lisää energiaa, rauhoittumista tai keskittymistä? Kerro kommenteissa – olisi kiinnostavaa lukea kokemuksiasi 🌿

---

Tämä artikkeli on kirjoitettu alunperin vuonna 2017. Se on nyt syksyllä 2026 päivitetty ja laajennettu vastaamaan paremmin tämänhetkistä ajatteluani. Annoin tekoälylle tehtäväksi haastatella minua aiheesta ja litteroida vastaukseni tekstiksi. Artikkelin lopulliset tekstit muotoiluineen ovat kirjoittajan omia.

Vireystilan säätelyä käsittelevä artikkeli on osa Keho on koti – Kehonhuollon kirjaston blogia, jossa käsitellään kehonhuoltoa, vireystilan säätelyä, palautumista ja lempeää liikettä arjen tasolla – ilman suorituspaineita.

Jos löysit tästä uutta näkökulmaa, artikkelia saa myös jakaa.